Pyry pääsi Annen kanssa Vauhtitassujen kentän avajaisissa agikentälle. Huvittavaa kuin huonosti koirani tunnen, Anne epäili että Pyry menisi kolmenkuukauden tauon jälkeen heti aalle sanoin että nää ei se sinne mee ja suoraan melkeen portilta Pyry AMPAISI suoraan aalle ja riemuissaan täysiiii takaisin Annen luo :)
Alku näytti erittäin luupaavalta ja kentän laidalla nauroin ääneen miten INNOISSAAN Pyry poika viiletti esteillä ja aina välillä sadanmetrin spurtilla katsomaan "laumaansa" aidan takana. No joo "oikeissa" treeneissä ei toki salittua tuollainen hösötys mutta kolmen kuukauden "avustaja" koirana olemisen jälkeen sallittua ja suorastaan suotavaa moinen riemuntäyteinen laukkaaminen.
Jos Pyryn hypyt on esteissä ollut ennen kolme metriä niin nyt meni kepeesti viisi! Taitanee vaikuttaa kisa-aikaan tuollaiset mahtihypyt :)
Tippa tuli itselle silmäkulmaan kun menoa katsoi! Voiko olla näin koirahullu? Voi ja sitä olen ollut jo viisivuotiaasta asti, jolloin sain ekan oikean koiran näköisen leikkikoirani. Reenailtiin silloin mummulan puutarhassa tassua ja istumista :)
Jaa mää vai?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti